Suomen ruotsinkielinen teatterikenttä on taiteelliselta potentiaaliltaan suuri ja sillä on vankka institutionaalinen infrastruktuuri, mutta sitä leimaa jäykkyys. Resurssit, ideat, lahjakkuudet ja yleisösuhteet eivät kehity ja pääse täyteen kukoistukseensa. Edistys tapahtuu useimmiten yksittäisissä hankkeissa, jolloin koko kentän yhteinen suunta ja pitkäjänteinen uudistuminen jäävät rajallisiksi.

On syntynyt teatterikenttä, jota pikemmin hallinnoidaan kuin kehitetään. Näin arvioivat Birgitta Englin, Oskar Korkman ja Maria Säkö ajatuspaja Magman uudessa raportissa ”Scenkonstens ekosystem. Möjligheter för teater på svenska i Finland”. Raportissa on suomenkielinen yhteenveto.

Kohdennetuilla toimenpiteillä voitaisiin raportin mukaan saada aikaan suuria vaikutuksia: avoimempia tiloja, selkeämpiä institutionaalisia rooleja, toimivia skaalausmekanismeja, vahvempaa resurssien jakamista, merkityksellisempiä yleisösuhteita sekä rahoitusmalleja, jotka tukevat pitkäaikaista vaikuttavuutta.

Kirjoittajat tekevät viisi ehdotusta, joilla ruotsinkielinen teatterikenttä voisi alkaa painottaa koko ekosysteemin hyväksi toimimista ja sen pitkäjänteisen elinvoiman vaalimista yksittäisten toimenpiteiden ja lyhyen aikavälin selviytymistaistelun sijaan.