Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että 5–10 prosenttia maahanmuuttajista tulisi kotouttaa ruotsiksi. Ajatuspaja Magman tekemän kartoituksen mukaan asetettu tavoite on näin hallituskauden puolivälissä ennen muuta epäselvä.
Raportin kirjoittaja, Magman johtaja Nils Erik Forsgård katsoo tavoitteen saavuttamisen riippuvan osittain siitä, miten asiaa mitataan. Verrattuna niihin, jotka kotoutuvat suomeksi, tai kenties suhteessa ulkomailla syntyneiden uusien tulijoiden kokonaismäärään? Vuositasolla vai koko hallituskauden aikana?
Asetelmaa mutkistaa se, että luotettavaa tilastotietoa on vähän. Samalla puuttuvat yleisesti hyväksytyt määritelmät siitä, mitä kotoutumisella oikeastaan tarkoitetaan.
Forsgårdin mukaan kansalaisuus on toistaiseksi ainoa varma indikaattori. Sen perusteella hallitus voi päästä tavoitteensa. Suomessa vuonna 2024 jätetyistä 20 099 kansalaisuushakemuksesta seitsemän prosenttia tehtiin ruotsiksi.
Raporttia varten kootut haastattelut kertovat, että paikkakuntakohtaiset erot ovat suuria. Ruotsinkielinen kotoutuminen näyttää nojaavan usein yksittäisiin aktiiveihin eikä johdonmukaisiin institutionaalisiin ratkaisuihin. Vastaanottokeskusten lakkauttaminen uhkaa heikentää tilannetta entisestään.
Forsgård korostaa tarvetta lisätä ruotsinkielisen kotoutumisen volyymiä ja ehdottaa ”ruotsin kielen talon” perustamista ensin Helsinkiin ja myöhemmin muualle. Hän asettaa maahanmuuttokeskustelun kansainväliseen kontekstiin, ja moittii sitä koskevia poliittisia viestejä usein ristiriitaisiksi.
– Olemme tilanteessa, jossa työvoimaa tarvitaan, mutta ovet suljetaan niiltä, jotka voisivat osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Ruotsinkielinen kotoutuminen uhkaa jäädä symboliseksi eleeksi ilman konkreettisia toimia.
Kotoutuminen ei ole pelkästään kieli- tai identiteettikysymys, vaan keskeinen tekijä Suomen tulevan hyvinvoinnin, talouden ja yhteiskunnallisen vakauden kannalta.