Ruotsin kielen asema Suomessa jakaa mielipiteitä kansallismielisissä liikkeissä, sosiologi Karin Creutz toteaa ajatuspaja Magmalle tekemässään tutkimusraportissa.
Creutz on haastatellut laadulliseen tutkimukseensa 29 henkilöä, jotka edustavat oikeistopopulistisia puolueita tai ovat muuten aktiivisia ja vaikutusvaltaisia kansallismielisissä piireissä. Vastaajien joukossa on sekä suomen- ja ruotsinkielisiä että kaksikielisiä, ja he edustavat laajaa kirjoa poliittisia asenteita ja näkemyksiä.
– Aineisto nostaa esiin kaksi keskeistä tulkintamallia, Creutz toteaa. Toisessa korostuu valtakritiikki ruotsinkielisyyttä kohtaan, toinen painottaa yhtenäisyyttä yli kielirajan ja näkee ruotsin kielen luonnollisena osana suomalaista yhteiskuntaa.
Creutz korostaa, että vastaajia ei voida jakaa selkeisiin kategorioihin. Ne, jotka pitävät ruotsinkielisiä tasa-arvoisina yhteiskunnan jäseninä, ovat kriittisiä joidenkin asioiden suhteen. Samaan aikaan kriittisimmätkin vastaajat huomauttavat, että heidän arvostelunsa ei kohdistu väestönosaan tai yksilöihin vaan yhteiskunnallisesti vaikuttavaan eliittiin.
– Ruotsinkielisillä uskotaan olevan suhteettomasti yhteiskunnallista ja taloudellista valtaa tiedotusvälineiden ja säätiöiden kautta sekä politiikassa, jossa he ovat hoitaneet tärkeitä ministerintehtäviä eri hallituskokoonpanoissa.
– Kieliryhmien väliset ennakkoluulot kumpuavat jäänteinä aikaisemmista valtasuhteista, joissa suomenkieliset esiintyvät kouluttamattomina ”juntteina”. Sellainen stereotypia painaa kollektiivista itseymmärrystä, jota edelleen syö mielikuva menestyvistä ja onnellisista ruotsinkielisistä (“svenskatalande bättre folk”), Creutz toteaa.
Kouluopetuksen niin sanottuun pakkoruotsiin haastateltavat suhtautuvat joko ideologisesti tai pragmaattisesti eri painoarvolla. Useimmat vastustavat sitä nykyisessä muodossaan ja ajattelevat, että asia pitäisi ratkaista alueellisesti. Sellaisiakin kansallismielisiä löytyy, jotka kannattavat kouluruotsia.
