Eurovaalien toistuva jännityksen aihe on Suomessa ollut se, säilyttääkö RKP paikkansa Euroopan parlamentissa. Tähän asti puolue on siinä onnistunut, mutta kesäkuun vaaleihin se lähtee nyt hankalammasta asetelmasta kuin kertaakaan aikaisemmin.
Mielipidemittauksissa RKP:n kannatus on vajonnut alle neljään prosenttiin, kun edustajapaikka edellyttäisi lähemmäs kuuden prosentin ääniosuutta. Osallistuminen oikeistokonservatiiviseen hallitukseen repii sekä puolueen liberaalia sielua että potentiaalista äänestäjäkuntaa.
Ajatuspaja Magman tutkija, poliittisen historian dosentti Mikko Majander on päivittänyt viiden vuoden takaisen raporttinsa Pinnalla pysymisen taito ruotsinkielisestä Suomesta europarlamenttivaaleissa tämänhetkiseen tilanteeseen.
– RKP:n menestys on jälleen siitä kiinni, onnistuuko se entiseen tapaan saamaan äänestäjänsä paremmin liikkeelle kuin muut viimeisistä paikoista kilpailevat puolueet, Majander toteaa.
– Äänestysprosentin nousussa olisi ”suurista” puolueista eniten voitettavaa Perussuomalaisilla ja SDP:llä, ”keskisuurista” Keskustalla ja Vasemmistoliitolla. RKP:lle taas se voisi olla myrkkyä, sillä puolue on eurovaaleissa ollut lähempänä suhteellisen matalalla olevaa kannatuksensa kattoa.
Ruotsinkielinen Suomi on kokenut tärkeäksi, että sillä on ”oma meppi” Brysselissä. Se on motivoinut RKP:n muutenkin uskollisia ja ahkeria äänestäjiä. Rivien kokoamista helpottaa, että hallitusyhteistyön näkyvin arvostelija Eva Biaudet on myös ehdolla europarlamenttiin.
– RKP:tä voi näin äänestää myös kriittisestä lähtökohdasta ja samalla näpäyttää sen kotimaan politiikassa tekemiä valintoja, Majander arvioi.
Lojaalista äänestyskäyttäytymistä on kuitenkin yhä vaikeampi siirtää seuraaville sukupolville, ja etenkin nuoret naiset kallistuvat vasemmalle ja liberaaleihin arvoihin. Presidentinvaaleissa hyvin menestynyttä Vasemmistoliiton Li Anderssonia onkin helppo veikata yhdeksi eurovaalien ääniharavaksi.
– Ruotsinkielinen Suomi säilyttäisi näinkin edustuksensa europarlamentissa, Majander pohdiskelee. Sillä ei tosin olisi samanlaista symbolista tai identiteettipoliittista merkitystä kuin kieliryhmän oman puolueen edustajalla.
