Ruotsin käyttö esikuvana on liikkunut Suomen poliittisessa kamppailussa vasemmalta oikealle, palkansaajien puolustajilta elinkeinoelämälle ja sosiaalipolitiikan asiantuntijoilta taloustieteilijöille.
Näin arvioi poliittisen historian dosentti Mikko Majander, jonka tutkielma ”Ruotsin malliin – Pohjoismaat suomalaisessa politiikan argumentaatiossa”julkaistiin tänäänajatuspaja Magman sarjassa.
Pohjola on yhä EU-jäsenyyden aikakaudellakin Suomelle yhteiskuntapoliittisesti tärkein kansainvälinen viitekehys ja vertailukohde.
- Pohjoismainen malli on maailmanluokan brändi, jonka menestystä harva kyseenalaistaa. Samanaikaisesti kuitenkin taistellaan siitä, kuka saa määrittää sen sisällön ja standardit, Majander kiteyttää.
Sosiaalisten uudistusten Ruotsi tapasi viitoittaa, miltä suomalainen hyvinvointivaltio näyttäisi viiden tai viidentoista vuoden kuluttua. Nyt painopiste on työmarkkinoiden reformeissa ja kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamisessa.
Kansallispopulismin nousu on myös kääntänyt asetelmaa päälaelleen. Maahanmuuttokriitikot maalaavat Malmön ja Tukholman monikulttuurisuudesta kauhukuvaa, joka Suomeakin odottaa, jos suuntaa ei muuteta.
Turvallisuuspolitiikassa Suomen ja Ruotsin välillä vallitsee Majanderin mukaan keskinäisriippuvuus, ellei ”kohtalonyhteys”.
- On vaikea ajatella, että nykyisessä asetelmassa Suomi liikahtaisi sotilaallisen liittoutumisen suhteen eri tahtia kuin Ruotsi. Ellei Itämeren piirissä satu yllättäviä käänteitä, Ruotsin parlamenttivaalien tulos ja hallitusratkaisu lykkäsivät NATO-kysymyksen lähivuosiksi pois myös Suomen poliittiselta agendalta, Majander toteaa.
