Pakolaiset ja maahanmuutto – Uhka vai Mahdollisuus

Pakolaiset ja maahanmuutto muodostavat valtavan haasteen niin Suomelle, kuin koko Euroopallekin. Räjähdysmäinen kansainvaellus Eurooppaan vaarantaa myös Schengenin sopimuksen, koska valvonta ulkorajoilla ei pidä. Pakolaisia tulvii Euroopan maihin niin nopeasti, että tarvittavia resursseja heidän vastaanottamiseen ja heistä huolehtimiseen ei ole. Populistiset ryhmittymät ja puolueet käyttävät kaaosta hyväkseen ja lietsovat kansaan pelkoa ja eripuraa. Keskustelu on polarisoitunut, eikä se ainakaan helpota ratkaisujen löytymistä. Rakentava keskustelu on tällä hetkellä kuollut.

Pakolaisia on tullut Suomeen vuonna 2015 noin 30 000. Viimeaikoina hallituksen suunnalta on kuulunut viestejä, että jopa kaksi kolmasosaa heistä palautettaisiin takaisin kotimaahansa. Palauttaminen ei kuitenkaan suju nopeasti, sillä kaikkia heistä ei voida palauttaa esimerkiksi kotimaan turvallisuustilanteen takia. Sujui palauttaminen miten hyvänsä, on kotouttamistoimiin kuitenkin ruvettava kaikkien osalta välittömästi, jotta jokaiselle tarjotaan mahdollisuus ihmisarvoiseen ja turvalliseen elämään.

Hallitsematon maahanmuutto aiheuttaa suuren riskin sekä maamme taloudelle että sisäiselle turvallisuudelle. Mikäli tulijoita on liikaa, ja käytettävissä olevia resursseja liian vähän, ei yhteiskuntarauha säily enää ennallaan. Maahanmuuttajien kotouttaminen ja integroiminen yhteiskuntaan epäonnistuu, mistä seuraa turvattomuuden ja toivottomuuden tunnetta, joka puolestaan ajaa pahimmillaan rikollisuuteen. Tapahtui rikoksia prosentuaalisesti paljon tai vähän, niistä kirjoitetut uutiset herättävät kantasuomalaisissa voimakkaita tunteita, jolloin ääriryhmien aktiivisuus lisääntyy ja myös heidän tekemänsä rikokset lisääntyvät. Maahanmuuttajat hakevat turvaa ja hyväksyntää toisistaan ja jengiytyvät, kuten Ruotsin yli 50 ”no-go –alueella”. Suurin turvallisuusuhka muodostuneekin ääriliikkeiden ja mahanmuuttajajengien välisistä teoista, joissa myös siviilit voivat joutua uhreiksi.

Suomeen on tullut, ja tulee myös jatkossa Isis-taistelijoita hakemaan turvapaikkaa. Nyt aloitetut pommitukset panevat Isisin ahtaalle Syyriassa ja Irakissa, jolloin myös taisteluissa aiemmin mukana olleet joutuvat pakenemaan henkensä edestä. Heidän saapuessaan Suomeen ja totuuden tullessa julki, on itse kunkin oikeustaju koetuksella. Pitäisikö heidät palauttaa välittömästi ja tuomita sotarikollisina, vai tulisiko heitä ymmärtää ja antaa mahdollisuus myös heille? Miten erotellaan heidät, jotka ovat taistelleet omasta tahdostaan, ja heidät, jotka on pakotettu taistelemaan henkensä uhalla? Katsottaessa toisen maailmansodan aikana tehtyjä tekoja, emme me eurooppalaiset näyttäydy juuri sen parempina. Päätettiin mitä tahansa, näiden traumatisoituneiden yksilöiden kotouttamisessa ja sopeuttamisessa normaaliin yhteiskuntaan on edessä pitkä ja kivinen tie.

Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Maahamme jäävät onnistuneesti kotoutetut pakolaiset tuovat lisää osaamista ja ostovoimaa vähäväkiseen maahamme. Vastaanottokeskuksia ja pakolaiskeskuksia tulisi perustaa muualle kuin suurimpiin kaupunkeihimme. Tontit, ja sitä kautta rakentaminen on huomattavasti halvempaa kasvukeskusten ulkopuolella. Lisäksi pienemmillä paikkakunnilla kohtaamista paikallisen väestön ja Suomen kulttuurin kanssa ei voi välttää. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla Pudasjärvellä on vajaa 200 turvapaikanhakijaa, ja kokemukset ovat ainakin kehittämisjohtaja Jorma Pietiläisen mukaan hyviä. Sinne sijoitetut turvapaikanhakijat ovat olleet uteliaita, uutteria ja innokkaita tarttumaan toimeen. Kauppa ja palvelut saavat lisää asiakkaita, ja valtion tarjoama tulonsiirto yrittäjille on efektiivisempi hiljaisilla paikkakunnilla kuin suurissa kaupungeissa, joissa prosentuaalinen kulutuksen lisääntyminen jää uusista tulijoista huolimatta pieneksi.

Kun pakolaiset ovat oppineet kieltä ja tutustuneet kulttuuriin, ja on päästy siihen tilanteeseen, että he selviytyvät itsenäisesti arkielämästä yhteiskunnassamme, he voivat alkaa hakea aivan oikeita töitä. Töitä on tarjolla lähinnä kaupungeissa, joten on aivan luonnollista ja jopa suotavaa, että töiden perässä muutetaan sinne, missä töitä on. Tässä vaiheessa kuitenkin jengiytyminen ynnä muut negatiiviset lieveilmiöt eivät ole enää niin merkittävä riski, koska elämänhallinnan taidot ovat kehittyneet ja elämässä on mielekästä tekemistä. Yhteiskuntamme huoltosuhde on heikko, ja heikkenee jatkossa lisää, joten uudet työntekijät ja veronmaksajat meidän on syytä ottaa vastaan.

Eurooppa on kriisissä, ja myös Suomen on kannettava oma moraalinen vastuunsa. Taloustilanne on Suomessa todella huono, ja on vaikea kuvitella kotouttamisen rahoittamista millään muulla kuin lainarahalla. Pakolaiskriisi tuskin koskaan tulee hyvään aikaan, mutta paljon huonompaan hetkeen se ei olisi voinut tulla. Kotouttamiseen investoiminen on kuitenkin välttämätöntä, koska muuten myös taloudelliset seuraukset ovat katastrofaaliset. Rikokset, olivat ne sitten kenen hyvänsä tekemiä, tulee tuomita, ja sen lisäksi syyt lain rikkomiseen tulee selvittää perinpohjaisesti, jotta niihin syyllistymistä voidaan tulevaisuudessa vähentää. Pelon ja eripuran lietsominen on kuitenkin typerintä mitä voimme tässä tilanteessa tehdä.

Magma akademin III har avslutat sin kurs med en uppskattad resa till Bryssel,
där deltagarna bekantade sig med EU och Nato. 
Elva av årets deltagare delar med sig av sina intryck av akademikursen
 i kolumner på denna webbplats.
De unga kolumnisterna alternerar med essäskribenterna.