Helsinki Timesin ja ajatuspaja Magman kyselyn mukaan Suomessa asuvat ulkomaalaiset ovat hyvin tietoisia ruotsin kielen asemasta. Kaksi kolmasosaa vieraskielisistä tietää myös, mikä on ruotsinkielisten osuus koko väestöstä, ja enemmistö vastaajista oli samaa mieltä väitteestä, että ruotsin kieli on olennainen osa suomalaista yhteiskuntaa.

Suomeen on 2000-luvulla muuttanut Pohjoismaista keskimäärin tuhat lähtömaassa syntynyttä henkilöä vuodessa. Suurin osa heistä on tullut Ruotsista – vuosittain lähes 800 ja yhteensä 15 000.

Luvut ilmenevät ajatuspaja Magman uudesta raportista ”Inflyttning till Finland från Sverige och Norden – En statistisk översikt” (”Tilastollinen katsaus maahanmuuttoon Ruotsista ja Pohjoismaista Suomeen”), jossa tutkija Kaisa Kepsu on kartoittanut ihmisten liikkuvuutta tilastojen valossa.

Suomen ruotsinkielisen väestön odotetaan kasvavan parilla tuhannella hengellä vuoteen 2040 mennessä. Tämä käy ilmi ajatuspaja Magman ja Folktingetin julkaisemasta ennusteesta, jonka on laatinut Åbo Akademin väestötieteen professori Jan Saarela. Siinä tarkastellaan ruotsinkielisen väestön kehitystä 1990–2018 ja luodaan suuntaa antava, kuntatasolle ulottuva ennuste vuoteen 2040 asti.

Eurooppa on demografisen haasteen edessä. Tilanne on erityisen vaikea Suomessa, jossa vinoutunut ikärakenne ja alueelliset erot lisäävät hyvinvointiyhteiskuntaan jo muutenkin kohdistuvaa painetta.

Onko tämä kaikki pelkästään pahasta? Ajatuspaja Magman johtaja, dosentti Nils Erik Forsgård ja tutkimusprofessori, Väestöliiton tutkimusjohtaja Anna Rotkirch antavat monivivahteisemman kuvan tilanteesta esseissään.

Suomenruotsalaiset nuoret osaavat suomea hyvin vaihtelevasti. Tämä nousee esiin ajatuspaja Magman raportissa Ruotsi, suomi, englanti – nuorten kielikolmio (Svenska, finska, engelska – komplement eller alternativ), jossa tutkija Jenny Stenberg-Sirén selvittää nuorten kielitaitoja, kieliasenteita sekä kielenkäyttöä.

Raportissa nousee esiin esimerkkejä englannin kieleen siirtymisestä nuorten keskinäisessä kanssakäymisessä, kun ruotsinkieliset eivät osaa riittävästi suomea eivätkä suomenkieliset pärjää ruotsiksi. Jos kynnys englannin käyttämiseen madaltuu, koettu tarve oppia toista kotimaista voi vähentyä entisestään, Stenberg-Sirén pohtii.